Tämä tuli tässä vaiheessa vielä mieleeni; kuinka voisi yrittää välttää psyykkistä, fyysistä sekä neurologista stressiä, jos ei ole vielä kuollut fyysisesti, eli tietoisesti?

Mindfullness on mielestäni suurimmaksi osaksi soopaa. En ymmärrä sitä, miksi pitäisi tuon teorian mukaan pyrkiä tyhjentämään kaikki ajatukset päästään hetkittäin, sillä eihän sellaisessa tilassa voi kehitystä tapahtua. Silti kaikkein luovimmassa tilassa ainakin itse olen silloin kun vain makaan sängyn päällä täydessä hiljaisuudessa ja annan kaikkien ajatusten kulkea aivan miten vain.

Autisminkirjon henkilöille on vaikea "siirtyä tilasta toiseen" eli itsesäätelyn vaikeudet, mm. vuorokausirytmin ylläpitäminen jne. kaikki "siirtymätilanteet" (uni-valverytmi, paikkakunnanvaihdokset...) muutenkin. Tässä kaikessa on kyse "jumittumisesta", mutta mistä se neurologisesti selitettynä johtuu? Olisi mielenkiintoista kuulla joltain todella pitkälle kouluttautuneelta ammattilaiselta vastauksia tähän.
Myös OCD eli pakko-oireinen häiriö liittyy autisminkirjon diagnostiikkaan pitkälti, missä on samasta kyse; aivojen syvimmät kerrokset vastaavat näistä prosesseista, joiden häiriintymisen estäminen yksilötasolla on erittäin haastavaa, toistaiseksi vielä käytännössä mahdotonta, sillä ihmisen "biorytmiikkaan" on mahdollista vaikuttaa vain kirurgisesti, mikäli ihmisen kokonaisvaltaista hyvinvointia tahdotaan lisätä pysyvästi.
Lääkekokeilut alkavat olla jo mennyttä aikaa, tai sitten toisinpäin. Joka tapauksessa, kukin vetäköön omat johtopäätöksensä siitä, kuinka ja minkälaisin keinoin he tahtoisivat omaa päänsisäistä elämäänsä muokattavat onnellistuakseen "lopullisesti" eli löytääkseen sen ainoan autuaaksitekevän TOTUUDEN :)

terv. Administrator