Kartoitus (poliiseille):

1) Mikäli lääkäri ei ymmärrä Asperger-henkilöä, kuinka toimit mikäli joudut olemaan tilanteessa läsnä ja todistamaan mitä tapahtui? Otako kamerakännykällä kuvia?

2) Kuinka suhtaudut Asperger-henkilöön, joka joutuu esim. sairaalaan mm. lääkärien jatkuvan syrjinnän, kiusaamisen, alistamisen johdosta, mistä on todisteet olemassa?

3) Läheisiin, jotka valehtelevat Asperger-henkilön päänmenoksi vuosia, eivät kuuntele mitä toisella on sanottavana, astuvat varpaille, kiusaavat, alistavat, minkä vuoksi assi joutuu lopulta sairaalaan somaattisista syistä tai kuolee?

Vastaukset joko ylläpidolle sähköpostitse taikka suoraan tähän ketjuun.

Autisti ei ole syntymästään aggressiivinen, vaikka persoonallisuusrakenne pääpiirteittäin olisikin ns. autistinen.
Aggressiivinen käytös johtuu siitä, ettei erityislapsen tarpeita olla osattu alunalkaen lukea oikein, minkä johdosta vääränlainen asennoituminen tällaiseen persoonallisuustyyppiin saa aikaan lapsessa/nuoressa aikaan raivoa, mikä autismin etiologiaa syvemmin tuntemattomilta usein unohtuu huomioida jo syntyneitä ongelmia ratkaisemaan lähdettäessä.

Kenestä tahansa ihmisestä, nk. terveestäkin, saa aggressiivisen tietynlaisella kohtelulla.
Mikäli tähän vielä yhdistetään kehittyvän lapsen hermostoon vaikuttavia kemiallisia yhdisteitä, voidaan olla varmoja, ettei käytöshäiriöitä todennäköisesti koskaan tulla saamaan aisoihin.
Vaikka aivot pääosin ovatkin "plastiset", ne eivät sitä ole loputtomiin ja mitä nuorempana lääkekokeilut on aloitettu sen varmemmin niiden muokkautuvuus iän myötä häviää.

Eli lääkitys ehdottomasti pois ilman todella ammattitaitoisen pitkänlinjan neuropsykiatrin suositusta/valvontaa.

Esimerkkinä voidaan käyttää erästä pientä autistityttöä, jonka äidin nimi tullaan lähiaikoina täällä julkaisemaan. Heistä on muutama kuvakin olemassa.
Äiti ei ole ollut avoin ottamaan vastaan Asperger-sukulaisensa neuvoja kuinka autistilapsen kanssa tulisi toimia.

Tyttö kärsi jo 3 vuoden iässä aggressiivisesta käytöksestä. Kuitenkin joka kerta kun tämä Asperger-sukulainen sai tavata tyttöä, tämän käytös muuttui ja lapsi otti kontaktia. Sukulainen yritti kannustaa äitiä ja antoi paljon varteenotettavia neuvoja kuinka jatkossa edetä, muttei äiti ollut vastaanottavainen ylpeydessään.
Näin mentiin jonkin aikaa ja äiti katkaisi lopullisesti välit Asperger-sukulaiseensa.

Ootas hetki niin mä voin kertoa sen sulle. Haluutko asiaan selvennystä esimerkein vai riittäiskö pikku luento miten se tapahtuu teoriassa ?

Kokemuksia?

Kriminaalisäätiökin voi kommentoida.