Kirjoittaja varhainen vuorovaikutus » 27. Heinä 2012 14:32
Silloin kun kävin tutkituttamassa itseni ammattitaitoisella neuropsykiatrilla, tarvittiin kaikkien sukulaisten allekirjoitukset papereihin, joiden perusteella kartoitettiin millainen olin ollut lapsena ja miten missäkin tilanteessa käyttäydyin.
Esim.
Sukujuhlissa, joihin osallistui kymmeniä ihmisiä, pakenin aina toiseen huoneeseen isoäitini rottweilereiden kanssa koska en voinut sietää melua enkä ihmisiä ympärilläni.
Jo 2-vuotiaana, silloin, kun äitini vei minut lastentarhaan josta ei oltu minulle etukäteen kerrottu mitään ja paikka muutenkin oli täysin vieras päätin lopettaa puhumisen kokonaan. Tällöin päätin, etten koskaan enää tahtoisi olla yhdenkään ihmisen kanssa missään tekemisissä.
Pukemisen kanssa oli myös ongelmia koska äiti ei koskaan ymmärtänyt miksi jokainen sauma vaatteissa tuntui ikävältä eikä sitä miksi vaatteet oli puettava päälle niin etteivät ne olisi aiheuttaneet jotenkin väärin tai hätäisesti kiireessä puettuina ongelmia kiertyessään ikävästi jalkojen tai käsien ympärille
Pehmot joita oli noin 20 kpl oli aseteltava nukkumaan mentäessä riviin tyynyn ympärille turvallisuussyistä joskin siitäkin huolimatta piti heräillä keskellä yötä ja käydä kysymässä äidiltä montako tuntia vielä voin nukkua ennen aamua koska olin jo silloin hyvin väsynyt kaikkeen
Anoreksiasta ja bulimiasta sekä suolisto-ongelmista tehtiin diagnoosit vuosien 1991-1994 aikana.
Viitely muodostui kanavaksi purkaa pahaa oloa..pohjalta löytyi kuitenkin hyvin vahva psyyke, johon ei lääkityksiä tarvittu ja johon eivät minkäänlaiset terapiat auttaneet.
Jopa "psykoanalyytikot" ihmettelivät kuinka noin typerä ihminen voisi heitä osata missään määrin jatkossa kouluttaa.
autismiliitto/kokemuskoulutus
Silloin kun kävin tutkituttamassa itseni ammattitaitoisella neuropsykiatrilla, tarvittiin kaikkien sukulaisten allekirjoitukset papereihin, joiden perusteella kartoitettiin millainen olin ollut lapsena ja miten missäkin tilanteessa käyttäydyin.
Esim.
Sukujuhlissa, joihin osallistui kymmeniä ihmisiä, pakenin aina toiseen huoneeseen isoäitini rottweilereiden kanssa koska en voinut sietää melua enkä ihmisiä ympärilläni.
Jo 2-vuotiaana, silloin, kun äitini vei minut lastentarhaan josta ei oltu minulle etukäteen kerrottu mitään ja paikka muutenkin oli täysin vieras päätin lopettaa puhumisen kokonaan. Tällöin päätin, etten koskaan enää tahtoisi olla yhdenkään ihmisen kanssa missään tekemisissä.
Pukemisen kanssa oli myös ongelmia koska äiti ei koskaan ymmärtänyt miksi jokainen sauma vaatteissa tuntui ikävältä eikä sitä miksi vaatteet oli puettava päälle niin etteivät ne olisi aiheuttaneet jotenkin väärin tai hätäisesti kiireessä puettuina ongelmia kiertyessään ikävästi jalkojen tai käsien ympärille
Pehmot joita oli noin 20 kpl oli aseteltava nukkumaan mentäessä riviin tyynyn ympärille turvallisuussyistä joskin siitäkin huolimatta piti heräillä keskellä yötä ja käydä kysymässä äidiltä montako tuntia vielä voin nukkua ennen aamua koska olin jo silloin hyvin väsynyt kaikkeen
Anoreksiasta ja bulimiasta sekä suolisto-ongelmista tehtiin diagnoosit vuosien 1991-1994 aikana.
Viitely muodostui kanavaksi purkaa pahaa oloa..pohjalta löytyi kuitenkin hyvin vahva psyyke, johon ei lääkityksiä tarvittu ja johon eivät minkäänlaiset terapiat auttaneet.
Jopa "psykoanalyytikot" ihmettelivät kuinka noin typerä ihminen voisi heitä osata missään määrin jatkossa kouluttaa.
autismiliitto/kokemuskoulutus
