Autismi ja psykoterapia

[K.E.]

"Vuorovaikutukselliset ongelmat eivät riipu vain minusta, joten eikö silloin sen
vastapuolenkin, jonka kanssa tällaisia ongelmia ilmenee, tulisi käydä terapiassa
oppiakseen erilaisia kommunikaatiomuotoja tai ajattelutapoja, suhtautumista toisiin
ihmisiin.
Esim. jos joku sanoo minulle sellaista mikä ei pidä oikeasti paikkaansa, niin tottakai se
tuottaa ahdistusta; varsinkin, jos yrittää selvittää vastapuolelle perustellusti, että
hänen näkemyksensä minusta tai jostain tekemisistäni on yksikertaisesti väärä, hän ei
usko sitä ja vain jatkaa ilman minkäänlaista kykyä vastavuoroiseen kommunikaatioon minun
negatiivista arvostelemistani tai ohittaa koko asian vaihtaen puheenaihetta. Näin perheeni
on minua kohtaan toiminut. Olenko minä silloin terapian tarpeessa vaiko he?"

Usein kehoitetaan neurodiversiteetiltään "poikkeavaa" hakeutumaan psykoterapiaan, mutta miksi? Ei esim. autisti ole mitenkään syyllinen siihen, etteivät jotkut osaa heidän kanssaan kommunikoida. Eivätkö siten nämä henkilöt voisi hakeutua sellaiseen terapiaan, jossa heille opetettaisiin katsomaan asioita laajemmasta perspektiivistä, mihin tavallisimmin ovat tottuneet? Mielestäni ei autistinen ts. erilailla kommunikoiva ihminen välttämättä tarvitse terapiaa, vaan he, jotka eivät pysty sisimmässään käsittelemään ihmisten erilaisuutta ja suhtautua kuhunkin ihmiseen omanlaisenaan yksilönä.