Tällainen esimerkki ocd:ta sairastavasta:
"Mulla ollut 10-vuotiaasta asti pakko-oireinen häiriö, jolloin jouduin 100-200 kertaa öisin naksuttelemaan ranteiden niveliä ja käymään ulko-ovea koskettelemassa pakonomaisesti ja vielä siten ettei kukaan perheenjäsenistäni olisi huomannut tätä? Aamulla oli kiva pirteänä lähteä uuteen kouluun kun ei öisestä ahdistuksesta johtuen pystynyt edes aamupalaa syömään. Tämän lisäksi vahempani jotka olivat nähtävästi huomanneet jotain kovin närkästyivät ja UHKASIVAT viedä lääkäriin, jos en HETI LOPETTAISI tällaista epänormaalia käytöstäni. Sairastuin sitten myähemmin psykoosiin näiden ymmärtämättömien hörhöjen tyhmyyden sekä julkisen terveydenhuollon alasajon johdosta."
Ocd eli pakko-oireinen häiriö on usein yhdistettävissä henkilön autistisiin piirteisiin eikä kuulu persoonallisuushäiriöihin. Ocd on tästä häiriötilasta kärsivälle itselleen tuskallinen, muttei yleensä ole omiaan aiheuttamaan ulkopuolisille ongelmia. Kun kiintymyssuhteen muodostumisen kannalta olennaiset perusturvallisuuden- sekä luottamuksen tunteet hoitavaan henkilöön jäävät vaillinaisiksi, on pakko-oireisen häiriön kehittyminen murrosiässä varsinkin autisminkirjolaisille tavanomaista.
