Assivanhusten kohtalo

[Admin_]

Hei kaikille
Olen Assivanhus. Verenpaineeni ovat vielä kohdillaan 123/87, painoindeksini normaali, ikä ei näy, kävelen parin kilometrin lenkkejä päivittäin, vähintään 100 askelta rappuja kotiini myös päivittäin, verensokeriarvoni on normaali 5.3, muistini tavallista parempi, en syö lääkkeitä, nukun jo nukun, viimeisimmän kuukauden aikana 2-3 t yössä (normaali unentarpeeni 9 t/yö). Kaikki tämä, vaikka lähiomaiseni menetys toki huononsi vointiani. Siis; Tärkeimmän Lähiomaiseni menetys. En pysty syömään, enkä nukkumaan. Tänään olen juonut lasillisen piimää ja syönyt yhden kananmunan.
Olen hakenut tukea sekä apua joka puolelta, mutta Autismiliitosta eikä sen jäsenjärjestöistä sitä ole löytynyt, ei myöskään liiton lakipalveluista, sillä nähtävästi siellä ei vielä tiedetä, mitä syrjintä on ja mitä syrjinnästä voi seurata, sekä Suomen Lain mukaan, että Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimessa. Autismisäätiö vielä vähemmän selvillä on joistain seikoista, joista ehkäpä kannattaisi selvää ottaa jossain vaiheessa. Tukea sekä apua olen jo hakenut yli 10 vuoden ajan, soittelemalla, sähköpostitse, vaikka mistä ja kaikista mahdollisista paikoista. Sitä saamatta. Sillä, en ole lapsi, vaan yksinasuva assivanhus. Kiitos puheenvuorostani.
Muumioitumisiin. Sekä kummittelemisiin.

ps.olen diagnosoitu sekä julkisella että yksittäisellä sektorilla sekä tunnen useita ylilääkäreitä pääkaupunkiseudulta, että repikääpä siitä. järjestöt eivätkä yhdistykset ole vieneet asiaani eteenpäin, ensi kerran otin yhteyttä 15 vuotta sitten tahoihin, mikseivät?