Psykoosi on tajunnantila, jota ei vielä nykypäivänäkään useimmat "ammattilaiset" ole kykeneviä käytännössä ymmärtämään.
Psykoosissa ihminen näkee "puolustusmekanismiensa" lävitse elämän sellaisena kuin se todellisuudessa on.
Psykoosi tarkoittaa kykyä liikkua normaalista poikkeavissa tajunnantiloissa tavanomaisimpien puolustusmekanismien ylitse/läpi, joista kertominen tässä todellisuudessa ja tuossa tilassa ei yksipuolisesti ole kuitenkaan suotavaa ilman vastavuoroisuutta hoitavan henkilöstön kanssa, joka eri aaltopituudella kyvyttömyyttään vaihdella "tiloja" tulkitsee "hoidettavan" olevan jonkin näköisen hoidon/lääkityksen tarpeessa palautuakseen takaisin "normaalitilaan".
Psykoosissa ihminen on herkimmillään, jolloin ei missään nimessä tätä tilaa saisi samantien ( ilman potilaan kuulemista ensin) "keskeyttää" määräämällä rauhoittavia tai neurolepteja kyseiseen "oireistoon", joiden avulla tila mahdollisesti jatkoa silmälläpitäen vain saadaan pahenemaan ja pitkittymään.
Edellisen sijaan siis tulisi kuunnella ensin mitä potilaalla on kerrottavanaan sekä ottaa hänen kertomansa todesta (poimimalla asian ydin "harhaisuuden" seasta), minkä jälkeen vasta miettiä mahdollisen lääkityksen tarpeellisuutta mahdollisimman pienellä annostuksella varsinkin, mikäli autisminkirjolainen on kyseessä.
"Itse läheisen ihmisen psykoosin häntä ensisijaisesti tukeneena henkilönä sekä omakohtaisesti hänen tilaansa yksityiskohtaisesti perehtyneenä ja ammattilaisten kanssa asiasta tapahtuman jälkeen keskustelleena voin allekirjoittaa edellisen."
"Perustuuko edellinen siihen faktaan, jonka mukaan autisminkirjolaiset yleisesti ottaen ovat kykeneviä tavallista herkemmin/taitavammin vaistonvaraisesti kommunikoimaan esim. eläinten kanssa?"
Hyvinkin mahdollista.
***
Kirjallisuutta aiheesta R.D. Laing - Kokemisen politiikka, paratiisin lintu
