"Internetin kautta on vaikea analysoida ketään. EN ymmärrä miksi ihmiset lukevat toisen kirjoituksen ottavat sen kirjaimellisesti tekevät mielipiteensä ja alkavat kiukuttelemaan ja arvostelemaan sekä väheksymään, jos toisella kuitenkin on jo diagnoosi, joten luulavatko että ne ihmiset saavat paremman kuvan parin tekstin perusteella ihmisestä jota eivät ole koskaan tavanneet kun lääkärit jotka ovat tavanneet ja jutelleet. "

"Narsistiasiantuntija Sam Vakninin kuvaus: Narsisti kerskailee lakkaamatta. Hänen puheensa mausteina ovat jatkuvasti "minä", "minun", "minä itse" ja "minulle". Hän kuvaa itsensä älykkäänä, rikkaana, vaatimattomana, intuitiivisena tai luovana - mutta aina kohtuuttomasti, liioitellusti ja vaikeasti uskottavana. Narsisti ihannoi tai mitätöi keskustelutoveriaan välittömästi. Narsisti imartelee, palvoo, ihailee ja kiittelee "maaliaan" kiusallisen liioittelevasti ja ylenpalttisesti - tai murjottaa, soimaa ja nöyryyttää häntä.
Jos et noita tunnista itsestäsi et ole narsisti. Aspergereillä on samankaltaisia oireita kun narsisteilla jos heiltä puuttuu embatian kyky. He vaikuttavat itsekkäiltä, mutta toisen ihmisen sortaminen tai "nuoleskelu" puuttuvat."

"Minä myös jossain välissä pohdin omaa empatianpuutettani ja koin ahdistusta kun tiesin että minun pitäisi kokoa huono omaa tuntoa kun olen "julma" ja en ymmärrä muiden tunteita enkä osaa edes äitiä lohduttaa kun isä kuoli. Mutta jossain vaiheessa tajusin että olen as. henkilö ja jos tuntisin ja ymmärtäisin tunteita en luultavasti olisi Aspergeri, joten tämä on minulle normaalia ja annan asian olla."

"Empatiakyvyn puute voi olla toisaalta yliempaattisuutta esim. eläimen kärsimystä kohtaan (kuten minulla, tuppaa pilaamaan etelänmatkatkin kun jää miettimään auton rampauttamaa pöllöä tai sataa sairasta kulkukissaa) ja toisaalta ongelmaa samaistua "tavanomaisia" NT-tunteita ja suruja kokevia kohtaan. Esimerkiksi sydänsurut tyttöporukassa puituna, jos ei itsellä ole vastaavaa kokemusta niin onhan siinä pihalla kuin lumiukko ja parasta on joko pitää suunsa kiinni tai teeskennellä empatiaa.
Itse en surrut normaalilla tavalla äitini kuolemaa, tietysti säälin kun hän oli tuskainen ja vakavasti sairas. Mutta olen huomannut että rakastava tunneside ei koskaan tainnut edes olla olemassa. Nyt nelikymppisenä tunne-elämäni on suorastaan ylitsevuotavaa, myös toista ihmistä kohtaan. Olen itsediagnosoitu As (lähipiiri myötäilee, että siltä vaikuttaa).
Aloittajalle, ehkä nuoruuteni empatiakyvyttömyys ja äidin suhteen kiintymättömyys liittyvät tunneköyhään varhaislapsuuteen. Tavaraa ja aineellista huolenpitoa oli, mutta ns. valkoista traumatisointia myös, eli emotionaalisesti jähmettynyt perhe tietyistä kaapissa pidettävistä syistä."


-AIVAN !

"Kaikilla ihmisillä esiintyy narsistisuutta, terve narsismi on ihmiselle luonnollista ei tarvitse olla persoonallisuushäiriötä. Häiriötilasta voidaan puhua vasta kun käytös täyttää diagnostiset kriteerit. Aspergerin syndroomaan ei kuulu sairas, häiriötasoinen narsismi."

Miten varhaisen kiintymyssuhteen häiriöt ja synnynnäinen Asperger eroavat toisistaan käytännössä? Kokemuksia?

Kirjoitus nähtästi lainaus toisaalta mutta kommentoin tänne:

Assinen kirjoitti: EN ymmärrä miksi ihmiset lukevat toisen kirjoituksen ottavat sen kirjaimellisesti tekevät mielipiteensä ja alkavat kiukuttelemaan ja arvostelemaan sekä väheksymään"

Asperger analysoi kirjoituksia sellaisenaan kuin ne on julkaistu.

"tajusin että olen as. henkilö ja jos tuntisin ja ymmärtäisin tunteita en luultavasti olisi Aspergeri, joten tämä on minulle normaalia ja annan asian olla."

Asperger ei anna asioiden, joissa on kyse epäoikeudenmukaisuudesta tai tunteiden ymmärtämättömyydestä "vain olla", koska ehdoton synnynnäinen oikeudenmukaisuuden taju vaatii toimimaan tuonkaltaisissa tilanteissa asian korjaamiseksi.

"Empatiakyvyn puute voi olla toisaalta yliempaattisuutta esim. eläimen kärsimystä kohtaan (kuten minulla, tuppaa pilaamaan etelänmatkatkin kun jää miettimään auton rampauttamaa pöllöä tai sataa sairasta kulkukissaa)"

Tuon voin diagnosoituna Aspergerina allekirjoittaa.