Kirjallisuutta

Asialliset palautteet sekä foorumin kehittämisehdotukset tähän ketjuun.
Tässä osiossa voit keskustella myös halutessasi ihan mistä muustakin aiheesta, foorumin esittelyketjussa mainittujen arvojen puitteissa.

Keskustelu ei vaadi rekisteröitymistä palveluun.
Kiitos vaivannäöstäsi sekä yhteistyöstäsi.

Kirjallisuutta

ViestiKirjoittaja Vieras » 04. Elo 2012 11:24

Also sprach Zarathustra Ein Buch für Alle und Keinen

Jumala on kuollut.
Minä en anna mitään almuja. En ole kyllin köyhä niin tehdäkseni.
Tähän mennessä kaikki olennot ovat luoneet jotain itseään suurempaa: haluatteko olla tämän suuren tulvan pakovesi vai mieluuummin taantua eläimen tasolle kuin ylittää itsenne?
Rakastan suuria halveksijoita, sillä he ovat suuria kunnioittajia ja kaipauksen nuolia toiselle rannalle.
Ihmisessä pitää olla kaaosta, jotta hän osaisi synnyttää tanssivan tähden.
Mielestäni paras paimen on se joka vie laumansa vihreimmälle niitylle.
Joka kirjoittaa verellä ja aforismeilla, ei halua tulla luetuksi, vaan opituksi ulkoa.
Vuoristossa lyhin tie on huipulta huipulle, mutta siihen tarvitaan pitkät jalat.
Me emme rakasta elämää siksi että olisimme tottuneet elämään, vaan siksi että olemme tottuneet rakkauteen.
Joka kiipeää korkeimmalle vuorelle, nauraa kaikille traagisille näytelmille ja traagisille totuuksille.
Rakkaudessa on aina hiukan hulluuttaa. Mutta hulluudessa on myös aina hiukan järkeä.
Voisin uskoa vain sellaiseen jumalaan, joka osaisi tanssia.
Valtio on nimitys kylmistä kylmimmälle monsterille. Kylmästi se myös valehtelee, ja sen suusta luikertaa tällainen valhe: "Minä, valtio, olen kansa."
Ihmiset eivät juurikaan ymmärrä, mikä on suurta, ja se on: luovuus. Mutta he osaavat tunnistaa jokaisen suuren asian esiintyjän ja näyttelijän.
Rakastan metsää. Kaupungeissa ei ole hyvää elää; ne ovat täynnä kiimaisia.
Oletko orja? Sitten sinä et voi olla ystävä. Oletko tyranni? Sitten sinulla ei voi olla ystäviä.
Ensin kansat olivat luovia ja vasta myöhemmin yksilöt; totisesti, yksilö itse on luomuksista nuorin.
Veljeni, en suosittele teille lähimmäisenrakkautta: suosittelen teille kaukaisimmanrakkautta.
Tietyille ihmisille et saa antaa kättäsi, vaan ainoastaan käpäläsi; ja haluan, että käpälässäsi on raatelukynnet.
Mies tulee kasvattaa sotaan ja nainen soturin virkistukseksi: kaikki muu on tyhmyyttä.
Menossa naisiin? Älä unohda piiskaa.
Teidän on parempi olla vihainen kuin saada toinen häpeämään!
Erakko on kuin syvä kaivo. On helppoa heittää kivi sisään; mutta kun se on kerran uponnut pohjaan, kertokaapa minulle: kenestä on noutamaan se takaisin ylös?
Kuole oikealla hetkellä!
Kaikki ottavat kuoleman todesta; silti kuolemasta ei ole vielä juhlaksi. Edelleenkään ihmiset eivät ole oppineet pyhittämään kauneimpia juhliaan.
On lakattava antautumasta syötäväksi, kun on maittavimmillaan.
Lääkäri, auta itseäsi: näin autat potilastasikin. Olkoon potilaalle parasta hoitoa se, että hän näkee omin silmin sen, joka parantaa itse itsensä.
Opettajansa palkitsee huonosti se, joka pysyy ikuisesti oppilaana.
Te tämän päivän yksinäiset, te yhteiskunnasta vieraantuneet, eräänä päivänä teistä tulee kansa: teistä, jotka olette valinneet itsenne, kasvaa valittu kansa ja siitä yli-ihminen.
Kaikki jumalat ovat kuolleita: nyt me haluamme yli-ihmisen elävän.


Keihään heitän vihollisiani kohti! Kuinka kiitänkään vihollisiani, että saan vihdoin heittää sen!
Jumala on ajatus, joka saa suoran mutkalle ja seisovan huojumaan.
Luominen se on suuri armahdus kärsimyksistä, se on elämän helpottumista. Mutta jotta luova voisi olla olemassa, tarvitaan juuri kärsimystä ja paljon muodonmuutosta.
Siitä lähtien kun ihminen on ollut olemassa, hän on iloinnut liian vähän: yksin tämä, veljeni, on perisyntimme!
Suuri kiitollisuudenvelka ei tee ihmistä kiitolliseksi, se tekee kostonhaluiseksi; ja jos pieni huomaavaisuus ei unohdu, se jää kaivelemaan matona mieltä.
Emmekä me ole epäoikeudenmukaisimpia niille, jotka ovat meille vastenmielisiä, vaan niille, joista emme piittaa hitustakaan.
En tunne ottamisen onnea; ja olen usein haaveillut, että varastamisen täytyy olla autuampaa kuin ottamisen.
Pohjimmaltani rakastan vain elämää ja totuuden nimessä, eniten silloin kun vihaan sitä!
Vain siellä missä on elämää, on myös tahtoa; mutta ei tahtoa elämään, vaan näin opetan sen sinulle tahtoa valtaan!
Mutta jos oletetaan jonkun sanovan ihan tosissaan, että runoilijat valehtelevat liikaa: oikeassa hän olisi me valehtelemme liikaa.
Runoilijan henki kaipaa yleisöä: vaikka sen sitten pitäisi olla vesipuhveli.
Jos kyttyräselältä otetaan pois kyttyrä, häneltä otetaan pois sielukin näin kansa opettaa.
Vieras
 

Re: Kirjallisuutta

ViestiKirjoittaja Admin_ » 26. Syys 2015 17:58

Kannattaa lukea

R.D. Laing - kokemuksen politiikka, paratiisin lintu
Admin_
 

Re: Kirjallisuutta

ViestiKirjoittaja Admin_ » 15. Kesä 2017 18:36



Anonymous on tönäissyt viestiketjua viimeksi klo 15. Kesä 2017 18:36
Admin_
 


Paluu Palautetta foorumista

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 6 vierailijaa

cron