Hei,
Ei haittaa mitään vaikket ehdi/jaksa kirjoitella. Ymmärrän sen enemmän kuin hyvin. Muutkin voivat halutessaan kirjoitella ketjuun toki. Päivät lipuvat ohi miettiessä elämän tarkoitusta. Kovat kivut ovat laittaneet minut täysin sängyn pohjalle päiviksi. Maanpäälinen helvetti siis. En tiedä miten saan ja pystyn pitämämään itseni kasassa kaiken sekasorron keskellä. Terapiat yms jäävät kesätauolle ja jäljelle jää vain aika. Syömisen kanssa on mennyt onneksi hiukan paremmin (mutta paino tippuu). Enää en käy päivittäin kymmeniä kertoja vaa'alla. Kuitenkin järkyttävän suuri ahdistus iskee ruoasta ja sen kanssa kampailemiseen menee älyttömästi energiaa. Siihen päälle kun laitetaan vielä yleinen toivottomuus elämästä ja kovat kivut, ei arki ole helppoa. Pelkään jatkuvasti kehoni kestämistä. Toisaalta haluaisin aikaa ja katsoa mihin kaikki etenee, mutta toisaalta oon tosi väsynyt ja uupunut tähän tilanteeseen. Silti kuitenkin mietin, miten pitkään tätä voi enää "katsella"? Näillä fiiliksillä tänään.
